taustaa..

Fysioterapeutin ammattiin hakeutuminen kävi aika lailla vahingossa. Nuorempana liikunta ei kiinnostanut lainkaan ja mielenkiinto on aina ollutkin enemmän taiteissa, musiikissa ja kuvataiteessa. Siltikin jo lapsesta asti minua on kiinnostanut myös kamppailulajit ja sitä kautta ikään kuin vaivihkaa myös liikunnallisuus ujuttautui elämääni. Fysioterapiasta en käytännössä tiennyt mitään muuta kuin, että liikunta liittyy siihen jotenkin. Järkeilin tuolloin, että tästä ammatista voisi olla hyötyä kamppailulajin treenaamiseen ja myös toisin päin, lajiharjoittelusta voisi olla hyötyä ammattiin. Sillä tiellä ollaan.

Valmistuin fysioterapeutiksi Oulun seudun ammattikorkeakoulusta 1998. Heti valmistumisen jälkeen muutin Jyväskylään ja aktiivisen työn etsimisen jälkeen pääsin töihin Vaajakoskelle. Siellä töitä aloitellessa pääsin mukaan erikoistumisopintoihin ja 2001 olinkin jo erikoistunut rangan toimintahäiriöihin mdt- ja omt –menetelmiä käyttäen. Sen jälkeen uusin toistamiseen vielä mdt-menetelmän virallisen koulutusjatkumon ja kansainvälisen cert.mdt-tutkinnon.

Manuaalinen terapia tuntui tuolloin olevan lähimpänä sydäntä ja kävinkin erilaisia kursseja jatkuvalla syötöllä, mm. Mulliganin kursseilla ja eri kehon alueisiin rajatuilla lyhyemmillä kursseilla, joista kaikista on saanut hyviä työkaluja asiakastyöhön.  Akupunktiokoulutus on ollut myös hyvä lisä ’työkalupakkiin’, samoin kuin erilaiset teippauskoulutukset.

Muutamien työpaikan vaihtumisten jälkeen asetuin silloiseen Jyväskylän Lääkärikeskukseen töihin ja vähitellen erinäisten mutkien kautta tutustuin dbc-konseptiin. Sitä työtä tein usean vuoden ajan vastaavana fysioterapeuttina, jonka kautta mm. esitelmien pito lääkäreille, kollegoille ja eri asiakasryhmille tuli varsin tutuksi.

Pikkuhiljaa erilaiset liikekontrollikoulutukset alkoivat kiinnostamaan enemmän ja eri tutkijoiden mukaisia koulutuksia tuli kierrettyä säännöllisesti, mm. Hodges, Sahrman, O’Sullivan, Kinetic Control… Sieltä löytyi taas uudenlaisia ajatuksia syy-seuraus-suhteisiin, koska vuosien varrella tuli huomattua, että pelkästään manuaalisilla hoidoilla ei päästy pysyviin muutoksiin, vaikka oireita pystytäänkin helpottamaan. Faskian toiminnan ymmärtämisen kautta kehon kokonaistoiminta  selkeytyi himpun verran ja viimeisimpänä ammattiyhteisö, minä mukaan lukien, on innostunut kivun mekanismien ymmärtämisestä. Se on lakaissut monta vanhaa käsitystä eri tekniikoiden ja menetelmien selitysmalleista roskikseen. Voisi jopa sanoa, että fysioterapia on tällä hetkellä jonkinlaisessa murroksessa.

Olen erityisen innostunut monipuolisesta kropan liikuttamisesta, liikkumisesta ja siltä saralta löytyykin raikkaita ajatuksia, jotka linkittyvät hyvin myös kuntoutuksen puolelle. Perusajatuksena on ’treenaa vähemmän, liiku enemmän’ ja se sopii yksiin omien ajatusteni kanssa. Tämä oivallus on myös Mover Fysio -nimen taustalla.

Tällaisen historian ja tieteilyn jatkuvan seuraamisen kautta kokonaisuus hahmottuu pala palalta selkeämmäksi. Lopulta kaiken ’kimpoilun’ jälkeen palataan perusasian ääreen: fysio=liike, terapia=hoito, eli liike on lääkettä, sopivasti annosteltuna.

Fysioterapeutti Toni Gallén